tiistai 29. tammikuuta 2013

syntymäpäivä

Esikoinen täytti juuri viisi vuotta. Kun juhlien aamuna kirjasin liitutaululle muistojani hänen syntymästään ja muita viiden vuoden takaisia muistoja, itkin. Kuinka on mahdollista, että ensimmäinen vauvamme on jo reipas tyttö, erikoinen eläjä, tuollainen utelias hupakko?

Muutenkin viime aikoina vaivannut haikeus pääsi valloilleen, kun muistelin ensimmäistä synnytystäni. Mieheni veikkasi, että tunnemyrsky voi olla melkoinen, kun kuopus pääsee samaan ikään. Sitten ei todellakaan ole yhtään vauvaa enää meidän perheessä. Onneksi sylivauvoista varttuu sylilapsia! Sylistä me emme luovu ikinä. Emmekä eskimopusuista.

Synttäreillä herkuteltiin ja askarreltiin. Sankaritar oli hyvin tyytyväinen juhlien antiin.  











































Parasta taisivat olla juhlavieraat, kaverit ja läheiset, toiseksi parasta miekkavalaskakku. Mikään kaunis näky kakku ei kyllä ole, haastava oli tehtävä. Mutta pieni sankaritar oli niin iloinen kakustaan, että meni kehaisemaan äitiä: "Äiti , sää olet ainakin yhtä hyvä kuin Leila!". Jonkin verran tuli lomalla töllötettyä Leila Bakar-ohjelmaa... Valaan koristelimme helminauhalla "tytöksi".


Kuvat käsittelin ihan omaksi huvikseni tuollaiseen kellastuneeseen sävyyn. Tällaista tällä kertaa.
Nyt pussailemaan tyttöjäni, laulamaan untenmaille. Talvipäivien iloa kaikille!




























Ei kommentteja: