Kirjoittelen tätä perjantaina 13. päivä, jolloin korona täyttää uutiset ja sosiaalisen median. Ihmisten ajatukset ja koululaisten mukaan myös lasten puheet ovat pelkkää virusta. Kyllähän se on ymmärrettävää, kuinkas muutenkaan. Ihmisellä on luontainen tarve puhua ja kertoa asioita, tarinoida niin ilot kuin surutkin.
Tällaisella hetkellä pidän tärkeänä muistaa myös elämän pienet ilot. Mistä voisi saada piristystä tällä hetkellä? Mitä kivaa voisi tehdä kotona, kun harrastukset ovat kaikki peruttu, suositus on pysytellä kotona ja mieli meinaa mustua uutisten seuraamisesta?
Miten ilahdutat vaikkapa pienyrittäjäystävää, joka huolehtii talousnäkymistä? Lapset kaipaavat aikuiselta jämäkkää mutta lempeää olemusta, kuinka pidät huolen siitä? Miten rauhoitat puolisoa, joka huolehtii koko perheen hyvinvoinnin puolesta? Perheen ikäihmiset, mitä heidän tuekseen olisi hyvä tehdä?
Rauhallinen kuuntelu ja läsnäoloa kielivä olemus, mitä muuta? Olisiko mukava muistella kesäreissuja, joulua tai lapsille kertoa tarinaa heidän syntymähetkestään? Ainakin meidän lapset rakastavat kuulla omasta syntymästään. Pikkuisen sepitettyjä käänteitä niihin tietysti lisätään. Puolisoa voi tukea olemalla lempeä, kuuntelemalla huolia ja antamalla tilaa hänen ajatuksille. Ei niitä huolia tarvitse sen kummemmin ratkoa, kunhan puolisosi tulee kuulluksi. Ikäihmisiä pitää muistuttaa, ettei heitä ole unohdettu, pirauttaa useamman kerran viikonlopun aikana, kun kyläily ei ole suotavaa. Lähettää myös kuvia ja videoita, kiitos älypuhelinten! Ystävän pienyritystä voi tsempata somessa, jakaa ideoita ja suositella lämpimästi. Talouskin kyllä elpyy vaikka pohjalla ilmeisesti nyt käydäänkin.
Mieli voi vaeltaa vaikka mihin kauas, kun nappaat kirjahyllystä viimein sen kirjan, jonka olet ollut aikeissa aloittaa jo aikoja sitten. Mitä jos kaivaisit vanhoja valokuvia esille ja katselisit niitä koko perheen voimin? Yhteisiä kävelyretkiä perheen kesken, kerrankin. Lautapelejä? Ruokailua ilman kiirettä seuraavaan harrastusmenoon tai lempi pikkuleipiä pellillinen uuniin?
Onhan onneksi olemassa myös suoratoistopalvelut, kun ei jaksa lukea tai valokuvat on katsottu jo useampaan otteeseen. Äänikirjat toimivat myös, jos ei jaksa lukea. Siinähän voi samalla ja hyvällä omallatunnolla ottaa torkut. Kevätkylvötkin voi aloittaa, ainakin kukkia ja tomaattia siemenistä. Valoa riittää jo ikkunalaudoilla.
Kasvatuspsykologi minussa innostaa perheen yhteiseen aikaan ja kirjallisuusterapiaohjaajana kannustan tietysti myös kirjoittamaan. Ajatusta ja ideaa voi saada vaikka niistä valokuvista. Tai tajunnanvirtaa omista mietteistä. Runoja syntyy vaikka listaamalla ensin muutamia mielessä päällimmäisenä olevia sanoja ja mielikuvia. Kokeile.
Kirjoittakaa vaikka koko perheellä yhdessä jokin hauska tarina? Joku aloittaa ja toinen jatkaa. Jos lapset ovat jo kirjoittamis-ja lukemistaitoisia, tästä voi syntyä aika hassunkurisia kertomuksia.
Minä ajattelin kirjoittaa tästä kuvasta. Se on otettu syyskesällä Kalajoella. Huoneistomme parvekkeella oleili hiukan kohmeinen tai pöpperöinen perhonen. Kuopus ilahtui valtavasti, kun sai huolehtia perhosen takaisin kuntoon. Lähinnä tarjosi lepo- ja lämmittelypaikan. Perhonen pääsi lopulta lentelemään omilleen.
Pidetään huoli itsestämme ja toisista! Kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella.
Kommentit