elosuoja

Hae tästä blogista

roses are red

lokakuuta 18, 2014

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Elosuoja

Blogin nimi juontaa juurensa mummun pihapiirissä sijainneesta rakennuksesta, jossa vanhaan aikaan säilytettiin puimatonta viljaa. Minulle tämä sana merkityksineen on lapsuudesta tuttu mutta synnyttää myös hyvin paljon erilaisia mielleyhtymiä. Puimaton vilja, vielä keskeneräinen mutta todella ravinteikas. Kuten ihminen ja hänen tarinansa, usein sekin keskeneräinen mutta sitäkin rikkaampi ja ennen kaikkea kehittämiskelpoinen. Jokaisella meillä on oma tarinamme. Miten siitä saisi valjastettua toimivan voimavaran, kuinka seistä rohkeasti oman tarinansa takana ja elää täyteläistä elämää? Yksi hyvin tärkeä askel on tutustua siihen tarinaan. Itsetuntemus on avain henkisen hyvinvoinnin saavuttamiseen ja ylläpitämiseen. Kuulostaa helpolta, ja sitä se lopulta onkin, kun ryhtyy toimeen vaikkapa heti. Minulle luontevin tapa on ottaa kynä ja paperia, kirjoittaa liiat ajatukset mielen päältä. Samalla kun tulee luoneeksi lisätilaa uusille ajatuksille, kirjoittaminen helpottaa oman sisäisen maail...

Päiväkirjamerkintöjä poikkeustilan vallitessa

Tänään alkoi poikkeustila meilläkin ja lapset jäävät kotiin huomisesta alkaen. Jo nyt on ilmassa monenlaista tunnetta. Äkäilyä, epävarmuutta ja varsinkin sitä äkäilyä. Pienempi lapsi vaatii, että kotona opetus järjestetään kuten koulussa, välitunteja myöten. Ymmärrän kyllä häntä, muutokset ovat aina ahdistavia ja mielellään säilyttäisin häntä ajatellen mahdollisimman monilta osin päivät samankaltaisina. Tämä on siitä outo tilanne, että meillä vanhemmilla ei ole kokemusta vastaavasta. Jos sormen saisi suuhun laittaa, sinne se nyt menisi. Tämä koko asia ihmetyttää. Epävarmuus, hämmennys - suuri hahmoton möykky tunnetiloja. Oma suhteellisen vapaa työntekoni on tähän saakka tuntunut hurjan hyvältä ja toimivalta systeemiltä minulle. Nyt se vapaus kuitenkin kostautui. Kaikki sovitut tunnit, ryhmänohjaukset ja koulutukset on joko peruttu tai siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Harmittaa tosi paljon niin monen kantin kautta, etten tässä viitsi edes niitä alkaa listata. Tietysti tässä ...

lempiaihe, lempiväri

Kun mietin, mitä kuvaan mieluiten, ensimmäisenä tulee mieleen tietysti omat lapset. Muita aiheita pohtiessani olen huomannut, että huolimatta siitä, että olen syntyperäinen maalaistyttö, kaupungit ja rakennettu maisema viehättävät kovasti. Tosin, joka kerta kun palaan kotikonnuilleni, kamera käy ja erilainen maisema vie mennessään, hetkeksi. Saan usein nähdä hurjan hienoja lintu- ja muita eläinkuvia mutta itsestäni en ole vielä eläinkuvaajaa löytänyt. Luonto- ja maisemakuvaus alkavat aika ajoin viehättää, varsinkin kun matkustaa omista ympyröistä vähän edemmäs. Tähänkin on poikkeus oma kotikaupunkini, jota kyllä kuvaan mielelläni. Lempivärejä kuvaan aina, kun siihen on mahdollisuus, ja siihen liittyy kai lähes pakkomielteinen tarve kuvata tivolissa, sirkuksessa ja huvipuistoissa. Värimaailma on kaunis! Ikiaikainen haaveeni on päästä kuvaamaan hylättyjä huvipuistoja. Laitanpa tällä kertaa kuvia, jotka eivät ole teknisesti parhaita otoksiani mutta ne ovat arkistojen...

Sisällön tarjoaa Blogger