maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kaihomielen kesämuistiinpano

Sireenit ovat lakanneet kukkimasta. Herkät,  vielä äsken niin kauniisti tuulessa tanssineet  kukat koristavat nyt asfalttia porttimme edessä.
Lapset keräävät niitä pikkuruisten lelujensa torviksi, hatuiksi ja mesijuomakupeiksi.



Valkoisilla oli kovin kiire. Violetit ja pinkit pitävät vielä lujasti kiinni.

Alkukesän odotus koskee juuri sireeniä - milloin alkaa kukinta, milloin tuoksu valtaa aamut ja yöt? Mieheni palaa sireenin tuoksun mukana lapsuutensa öihin, jolloin pelattiin aamuun saakka jalkapalloa. Minulle se on nykyisen, loppuelämäni, kodin kesän tuoksu.

Sireenin kukinta ei ole vähäpätöinen juttu.

Kun se sitten näihin aikoihin loppuu, väkisinkin miettii jo syksyä.
Joko mainitsin - rakastan syksyä...










Sitä ennen nautimme kuitenkin seuraavasta kesän kukkijasta.
Juhannusruusuja on niin valtavasti, että valloittavan voimakas tuoksu maistuu suussakin. Niissä pörräävät kimalaiset surisevat päässäni öisinkin. Mutta näky on niin kaunis, että mihinkään en tänään vaihtaisi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jokainen vuodenaika on kanssasi elämisen arvoinen, Pulu.

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kuvia, kauniita mielikuvia. :---)