torstai 19. heinäkuuta 2012

oma maa

mansikka.
Niitä on paljon, paljon on kuviakin niistä.

Tänään olisin toki voinut kuvata tähän koko päivän kestäneen känkkäränkän, omani ja tyttärien.
Olisin voinut kuvata pahan mielen, minkä aiheutin omalla kurjalla tuulella läheisilleni.

Päivän parhaat tekoni olivat muutama tekstari ja puhelu rakkaille, jotka joutuivat kokemaan minut tänään. Illan päätteeksi vielä yksi puhelu - pikkusiskolle-  joka muistutti, että kaikilla niitä on, pahoja päiviä, höh.

Olo koheni. Ei todellakaan kiitosta itselleni vaan kiitos läheisilleni.

Äiti vei mansikkaostoksille koko meidän tyttöjoukon. Niitä perkatessa karisi loputkin kiukut. Yksi laatikko pakkaseen, toinen syömämarjoiksi. Eräs oma reseptini onneen tuokin.

Tänään ei sitten oikeastaan enää muuta,
kaikille suloista mansikkasuuta!







 



Näinkin maistuu, oikeasti.

Ei kommentteja: