sunnuntai 19. elokuuta 2012

valo - kuvia

Rakastan valoja. Luonnonvalo, joka vuodenaikojen mukaan elää ja muuntuu tai keinovalo, joka pilkistää keskeltä pimeintä hetkeä - molemmat ovat minulle elintärkeitä.

Elokuun valo on muuntunut kesävalosta syksyiseksi. Varjot korostavat sitä, kun se sattuu omenapuun lehvästöön, tai kun se kultaa pienen tytön hiukset ja kasvot.

Myös sisätiloissa valoisuus on erilaista. Lattialta tai keinutuolin kiiltävästä pinnasta heijastuu herkullinen, elävän tuntuinen valo. Jotenkin se on tummempi, jotenkin värikkäämpi ja tiheämpi.

Tähän vuodenaikaan tuntuu, että jokainen valonsäde pitäisi säilöä purkkiin. Kun pimeinkin huone kylpee kirkkaassa valossa, näky ei voisi olla kauniimpi.































.


















Valkoinen harso pehmentää valon. Unenomaista.
Ilta-aurinko elokuussa sen sijaan saa nurmikon hehkumaan outoa väriä, kuin palavaa vihreää.


Kultaiset hiukset intiaanikesässä. Kasvojen hehkua, valo kutittaa nenää.























Elokuun illat pimenevät jo rohkeasti. Silloin voi turvautua valoihin, jotka jotkut keräävät kesäksi kaappeihin talvea odottamaan, mutta minä en ikinä. Joitakin niitä voi riiputtaa keittiössä läpi vuoden...
Kun aurinkokennoiset ulkovalot ensimmäisiä kertoja pimenevissä illoissa viimein näkyvät - voi sitä riemua!


Syleileviä syyspäiviä ja pimenevien iltojen iloja muillekin!

2 kommenttia:

kaari3 kirjoitti...

Katselet maailmaa valon silmin. Ja näet kaunista.

Johanna kirjoitti...

Kiitos, kauniisti sanottu. Hymy karehtii kilpaa syysauringon kanssa :)