torstai 10. tammikuuta 2013

siskokset kuin ilvekset

Testailin joulupukin tuomaa salamalaitetta tänään lounaalla. Ravintola oli pimeähkö ja valaistus oli hehkulamppujen varassa. Ulkoinen salama oli tarpeen. Vielä pitää jokunen kerta lukea ohjekirjaa, että saa käytön sujumaan.

Nyt kun katselin kuvia tytöistä, alkoi naurattaa. Näkyyköhän näissä kuvissa kenties jotain luonteesta? Iästä? Temperamentista?




Esikoinen ilahduttaa äitiä ja suostuu kuviin, näyttää mielellään iloiselta. Pyydettäessä kääntää päätä, hymyilee ja  keskeyttää suklaan syönnin.     

                                                             


Kuopus nostaa Kuoma-kenkänsä pöydälle, ja kun toruu, ilme on tuon jälkimmäisen kuvan kaltainen. Suklaasuu supussa ja kulmat kurtussa.

Minulla on ollut jo heidän vauvaiästä mielikuva, jossa kaksi tyttöä ajaa pyörällä kohti koulua. Toinen ajaa ja toinen istuu kyydissä. Ajajalla on kypärä, siistit kouluvaatteet, hiukset letillä ja kasvot pestynä. Kyydissä istuu pinkkihiuksinen, kypärätön, iloinen ja ilmeisen huoleton neiti. Kumpi onkaan kumpi? 

Voi, miten he ovatkaan rakkaita!


3 kommenttia:

kaari3 kirjoitti...

Kyllä jokainen on vaan se oma itsensä pienestä pitäen, mutta esikoinen on aina vakava ja seuraa sääntöjä. Heh, no, melkein aina, olen näet eka.

Anonyymi kirjoitti...

Pur tulipas ikävä tyttösiä <3 kauniita pikku nuppuja! -Sarppade

Johanna kirjoitti...

Samoin minä, eka :) Kyllä esikoisen usein tunnistaa. Vai mitä Sarppade? :)