torstai 31. tammikuuta 2013

syvyys

Joskus mielen valtaa syvyys. Tai tyhjyys.
Mikään ei tunnu miltään, mikään ei kuulosta miltään. Vain on.

Tyhjyydessä leijuminen, miltä sen kuuluisi tuntua? Onko syvyydellä pohjaa?



Hetkellinen leijuminen voi tehdä hyvää. Kun viimein törmää johonkin, huomaa menettäneensä osan matkalla. Se lienee se hyvää tekevä osuus, päästää irti liiasta.

Helmikuu, tervehtikäämme sitä ilolla ja keventyneenä, liiasta irti päässeinä.

2 kommenttia:

Terhi Sirviö kirjoitti...

Kaunis! Jännä kuvakulma :)

Johanna kirjoitti...

Kiitos ;)