Pitkän hiljaiselon jälkeen olen ottanut jälleen kameran esille. Alkoi tuntua taas, että jossakin välissä voisi olla pieni hetki aikaa ottaa vähän kuvia. Sieltä sun täältä.
Mietin myös, että voisi alkaa kirjoittaa aina muutamalla sanalla omia ajatuksia. Silloin, kun tuntuu, että on jotain sanottavaa. Erityisen painavaa asiaa minulta ei kannata odottaa, sen vannon ja lupaan.
Otsikko kuvastaa oikeastaan parhaiten, sitä mikä nyt on ollut mielenpäällä, lähinnä kai keski-iän lähestymisen takia. Vaikka eihän se edes nelikymppisenä ala, sanotaan. Mutta kuka minä olen, mistä tulen ja mihin menen ovat ajankohtaisia kysymyksiä, ainakin minulle. Koska vastaaminen on kohtalaisen hankalaa, ajattelin, että vastausta voisi alkaa rakentaa pienissä osissa. Miettiä voi vaikka, että mistä minä nautin, mikä ilahduttaa ja mikä on hyvää. Viime viikonloppuna nautin siitä, että lapset ovat touhukkaita. Metsäänkin pääsin hengittelemään.
Kommentit