Jokasyksyiset sekopäiset säntäilyt

Otsikossa mainitut säntäilyt ovat onneksi vain henkistä laatua, mielen päällä olevia. Fyysisesti en säntäile, yleensä koskaan. 

Jostain syystä syksy on vuodenaika, jolloin kaikki mahdolliset houkutukset, mielihalut ja suunnitelmat tuppaavat mieleen kerralla. Tuloksena on levottomuus, turhautuminen ja saamattomuus. Mikään ei onnistu, koska yritän liian monta asiaa yhdellä kertaa. Haluaisin kuvata, tehdä koruja, opiskella lisää, kirjoittaa enemmän, harrastaa entisiä ja aloittaa uusia. 

Tähän blogiin tämä aihe liittyy nyt sillä tavalla, että olen hakemassa tälle uutta suuntaa. Aiemmin tämän päivittäminen oli kohtalaisen selkeää, kun keskityin valokuvaamiseen. Julkaisuissa oli kuvia, useita, ja vain pari ajatusta kirjattuna. Nyt olen kuitenkin aikeissa aloittaa kirjoittamisen. Blogiin siis, muualle kirjoittelen kyllä päivittäin. Niin se ongelma. Se alkoi siitä, kun mietin, mistä kirjoitan. Lapselleni ehdotin viikonloppuna, että aloitan kirjoittamaan äitinä olemisesta. Koska sitähän minä olen, ja toisekseen, se liittyy aika olennaisesti minun koulutukseeni. Se olisi siis yksi luonteva aihe, vanhemmuus. Lapsi ei ollut kovin ihastunut, epäili blogin muuttuvan heidän syyllistämiseksi,  mikäli kirjoitan sinne myös vanhemmuuden tympeistä puolista ja kahnauksista lasten kanssa. Ihan perusteltu epäily, myönnän.

Osallistuin viime viikolla Instgramissa Social Sisterhoodin järjestämään syksyn somestarttiin, ja yksi tehtävä oli miettiä selkeitä aiheita, joihin julkaisuissaan keskittyy. Niitä samoja aion soveltaa myös tähän kanavaan, kun ne sain Instgramin puolelle kertaalleen listattua. Vanhemmuuden lisäksi ajattelin keskittyä edelleen valokuviin, luonnollisesti kirjallisuusterapeuttisiin harjoituksiin ja olennaisesti alaan liittyviin pohdintoihin, mutta myös muuten hyvinvointiin, ja siihen käytänkin itseäni koekaniinina. Kirjoitan siitä, miten pidän omasta hyvinvoinnista huolta. Kirjoittaminen on yksi tapa, joten se tuleekin hoidettua nyt sitten tässä samalla. 


No nyt tämä on julkisesti ääneen sanottu, enkä voi enää peruuttaa.

Lämmintä elokuuta!


Kommentit