Sauna on tulessa

Pidän itseäni saunanlämmittäjäsuvun ansiokkaana jäsenenä. Puusauna on yksi onneni mitta, ja että sen saa syttymään mahdollisimman vähillä sytytysvälineillä.

Saunanpesällä tulee miettineeksi. Joskus tuli ei ota syttyäkseen, ja ajatukset ehtivät risteillä rannalta toiselle. On ystäviä, joita kaipaa elämäänsä. Mihin he katosivat, teinkö jotain, että näin kävi? Läheisten terveys, sitä tulee miettineeksi aina. Lasten ajatukset, mitä he toivovat tulevalta? Tänään mietin, että onhan etuoikeus, että maanantai-iltana on aikaa tuohata saunaa tuleen miltei tunnin? Se siitä saunanlämmittäjämestaruudesta. Mutta tunnissa käy läpi monenlaista, hyvää ja pahaa. Suututtaa ja turhauttaa, sitten syntyy pari kirjoitusideaa, raksahtaa jokin pähkinä viimein rikki. Päätös hakeutua uuden äärelle vahvistuu, tai sitten saatankin antaa luvan pelätä ja paeta. Sitten lapset alkavat huudella, mihin äiti on mennyt.

Aikaa pysähtyä, ei hiljentää vaan todella pysähtyä, sitä sitä kaipaa usein. Miten voi olla onnellinen, jos ei pysähdy? Sauna on viimein tulessa, kuten meillä on tapana asia ilmaista. Onnea on se.



Kommentit